Pohjolassa on voimaa. Enemmän kuin ymmärrämme itsekään. Suomalaiset ovat erittäin taitavaa, älykästä ja sisukasta kansaa. Emme sillä kehuskele, koska se on pröystäilyä. Ja suomalaiset eivät tykkää pröystäilystä. Se on turhaa. Keikarointia. Kuka nyt sellaisesta tykkäisi?

Suomalainen sisu on ollut käsite jo pitkään. Etenkin talvisodan jälkeen se on ollut jokaisen suomalaisen tiedossa ja sydämessä. Jokainen suomalainen tietää mitä on sisu, vaikka ei sitä osaisikaan välttämättä selittää. Sisu on vaikea käsite. Vähän kuin VPN. Se on meihin sisäänrakennettu ominaisuus. Sitä ei ulkomaalaiset ymmärrä. Sen tarkka määrittely on mahdotonta. Sisua on yritetty kuvailla mm. lujahermoisuutena, sisäsyntyisenä rohkeutena, sinnikkyytenä ja kylmäverisyytenä. Sisulla on sanottu olevan myös huonoja puolia, kuten itsepäisyys talouskysymyksissä. Sisun sanotaankin olevan paras ominaisuus silloin, kun asiat eivät ole hyvin, ja heikoimmillaan kun olosuhteet ovat vakaat.

Suomalaisesta sisusta syntyi talvisodan aikoihin käsite, joka tunnettiin ulkomailla saakka. Suomalaista sisua käytiin katsomassa ulkomaisten medioiden toimesta Suomessa asti, kun maailmansodassa oli meneillään melko rauhallinen vaihe talvella 1939-1940. Suomalaista sisua luonnollisesti vastusti itäinen naapurimme, joka luuli suomalaisten pettävän yhteiskuntajärjestyksensä. Näin ei kuitenkaan käynyt, huolimatta siitä, että Suomen sisällissodasta oli aikaa vain hiukan yli 20 vuotta.

Suomalaista sisua on tutkittu Yhdysvalloissa saakka. Suomalaisen psykologian maisteriohjelman opiskelijan toimesta, tosin. Joka tapauksessa, aiheesta on tehty lopputyö Pennsylvanian yliopistoon. Tutkimusta tekevä opiskelija on todennut sisun syvimmän olemuksen olleen hieman hukassa ihmisiltä. Määritelmät eivät ole olleet selkeitä. Tämä toimikin motivaattorina lopputyön aiheen valintaan; miten suomalaisen sisun voisi määritellä?

Lopputyössä isossa osassa olikin sisun tietoinen kehittäminen. Olisiko se mahdollista? Olisiko siitä hyötyä? Miten sen kehittäminen onnistuisi? Monia ihmisiä vaivaa edelleen kuvitelma, ettei omassa elämässä pärjäämisen mahdollisuuksia voisi itse parantaa. Oletetaan meidän olevan olosuhteiden tulos. Älykkyytemme ajatellaan määrittelevän mahdollisuutemme menestyä. Kohtalomme ei ole omissa käsissämme; se on määritelty meille ulkoisten olosuhteiden toimesta.

Sisua tutkinut opiskelija oli tutustunut pitkäjänteisyyteen opiskelujensa aikana. Tätä käsitettä oli tutkinut tohtori Angela Duckworth. Englannin kielessä käsite kulkee nimellä ”grit”. Tutkimukset ovat tukeneet vahvasti käsitystä, ettei saavutukset juurikaan riipu ihmisen älykkyydestä. Sen sijaan suuremmassa asemassa menestyksen kannalta on yksilön kyky tehdä töitä pitkäjänteisesti saavuttaakseen jonkin päämäärän. Kyvykkyys pitkäjänteisyyteen ja kova työ ennustaa menestyksen mahdollisuuksia paremmin kuin nykyisillä mittareilla mitattava älykkyys.

Pitkäjänteisyys onkin asia, joka pitäisi ottaa oleellisesti huomioon mm. lasten kasvatuksessa ja johtajuudessa. Molemmilla saroilla on tärkeää opettaa, kuinka tärkeä asia pitkäjänteisyys on, ja kuinka pitkäjänteisyydellä on mahdollista peitota älykkyys monissa asioissa. Monet rikkaat yrittäjät eivät ole superälykkäitä. Etenkin perinteisillä aloilla ei yrittäjyydessä menestyminen usein vaadi yrittäjältä superkorkeaa älykkyysosamäärää. Sen sijaan se vaatii uskomattoman paljon pitkäjänteisyyttä, jota löytyy vain harvoilta yksilöiltä.

Jopa ulkomaiset yritysasiantuntijat kertovat oppivansa suomalaisesta sisusta paljon. Se on erittäin tärkeää yrittäjyydessä, sillä kuinka yrittäjänä voisi pärjätä vastoinkäymisten keskellä jos yrittäjältä ei löytyisi sisua?

Suomalainen sisu voi kuulostaa mm. tältä

Close Menu